Kohtuus kaikessa!

Yläkoulussa eräällä syksyn ensimmäisistä tunneista luokkaa pyydettiin kirjoittamaan liitutaululle asioita, jotka ovat elämässä välttämättömiä tai tärkeitä. Taululle kertyi kirjava kokoelma sanoja, joista suosituimpia olivat perhe, ystävät ja ruoka. Joukkoon taisi eksyä yksi puolivakavissaan kirjoitettu vessanpönttökin.

Opettaja tarkasteli tuloksia ja totesi hetken päästä hyväksyvästi suurimman osan niistä olevan kelpo vastauksia. Taululta kuitenkin puuttui yksi tärkeä sana. Kyseltyään luokalta huonoin menestyksin opettaja viimein kertoi kaipaamansa vastauksen: terveys – käsite, jonka nuoret perusterveet ihmiset usein unohtavat.

En ollut ajatellut asiaa. Terveys ei ollut minulle yläkouluikäisenä asia, jota olisin
pyöritellyt mielessäni, edustinhan yhtä noista perusterveistä nuorista. Terveyden ja erityisesti hyvän terveyden merkitys kasvoi vasta vanhetessani, kun huomasin, ettei kehon hyvinvointi ole itsestäänselvyys. Vasta silloin havahduin ajattelemaan, kuinka voisin kohentaa oman kehoni terveydentilaa terveellisimmillä elämäntavoilla.

Minulle terveelliset elämäntavat ovat jotain, jonka vuoksi en jaksa nähdä suuresti vaivaa, jos ne eivät sisälly luonnostaan arkielämääni. Voin todeta, että on helppo syödä terveellisesti, koska olen pienestä pitäen tottunut syömään niin. Liikkuminen on toinen juttu: en ole koskaan kokenut olevani liikunnallinen eivätkä hikilenkit ole kiinnostaneet.

Sääntöjä, kehotuksia ja ruokaympyröitä tulvii joka puolelta.

Lenkki-sanasta mieleeni nousee myöhäisiltojen verkkaiset käyskentelyt hyvän ystävän seurassa. Koska tapanani ei ole ollut nauttia terveellisestä hikiliikunnasta, olen pitänyt tärkeänä työskennellä ja opiskella siten, että hyötyliikunta on välttämätöntä.

Bussin tai auton sijaan olen aina kulkenut pyöräilemällä. Kouluikäisenä sille ei ole ollut vaihtoehtoja, mutta myöhemmin siitä on muodostunut tietoinen valinta.

Puhuttaessa terveellisistä elämäntavoista huomaan väistämättä ajattelevani myös kaikkia niitä mitä erikoisimpia trendiruokavalioita, jotka tulevat ja menevät. Media kirjoittelee, kuinka kauan olisi suositeltavaa liikuttaa itseään päivittäin, tarkkailla ruokien kalorimääriä, syödä uutta erittäin vitamiinipitoista vihannesta toiselta puolelta maailmaa.

Sääntöjä, kehotuksia ja ruokaympyröitä tulvii joka puolelta. Täytyy todella tehdä työtä sen eteen, että noudattaisi terveellisiä elämäntapoja, jos aikoo seurata kaikkea sitä, mitä ympäröivä yhteiskunta tarjoaa.

Median antama kuva terveellisistä elämäntavoista tuntuu viestivän niiden olevan jotain vaikeasti saavutettavaa, mikä ei ole luonnollinen osa minua. Ajatus on epämukava. Haluaisin mielelläni niin tärkeän asian olevan luontevaa ja vaivatonta, ilman suurempia ponnisteluja.

Ympärilläni painostetaan terveellisten elämäntapojen noudattamiseen.

Uskovaiseen kotiin syntyminen on siunaus, jonka myötä olen saanut kasvaa raittiissa perheessä. Tupakasta kieltäytyminenkään ei ole lopulta osoittautunut hankalaksi, kun sitä on nähnyt aina vain vähemmän alituiseen tiukentuvien säädösten ansiosta. Epäterveellisistä tavoista pidättäytymisen olen kokenut paljon vaivattomammaksi kuin toiminnan uusien terveellisten tapojen mukaisesti.

Ympärilläni painostetaan terveellisten elämäntapojen noudattamiseen tavoilla,
jotka ahdistavat minua. Samaan aikaan haluan elää terveellisesti ja huolehtia ruumiistani tulevaisuutta varten, koska tämä on se ainoa keho, joka minulla on.

Itsensä syyllistäminen ei johda mihinkään.

Vuosien varrella olen lukenut monenlaisia artikkeleita hyvinvoinnista ja kuullut vaihtelevia kehotuksia syyllisyyttä tuntien. Miksi en liiku enemmän, miksi en syö terveellisemmin, miksi en tee sitä, miksi en tee tätä? Mielessäni monet taistelut itseäni vastaan käyneenä olen ymmärtänyt, ettei itsensä syyllistäminen johda mihinkään.

En halua hyvän terveyden tavoittelemisen olevan suorittamista tai jotain, mitä pitäisi tehdä mielenterveyden kustannuksella – onhan terve mieli yhtä tärkeä osa hyvinvointia kuin fyysinen terveys. Minulle on tärkeämpää viihtyä omassa kehossani kuin tarkistaa, onko lautasellani varmasti puolet salaattia.

Huolimatta ympärilläni olevasta kehotuksien ja neuvojen ylitsepursuavasta viidakosta olen silti saanut parhaan neuvon kotoa: kohtuus kaikessa. Sen neuvon siivellä aion pitää huolta tästä Luojan luomasta ruumiistani, ja voida hyvin juuri omana itsenäni.

Reeta Inkeroinen

Kuva: Reeta Inkeroinen
2019-02-14T13:04:21+02:0030. tammikuuta 2019|